(Kuvaa on retusoitu tekoälyllä. Kuvassa esiintyvä henkilö on kuitenkin todellinen ja luonnossa hämmästyttävän lähellä tuota näköä. Myös tämän tekstin muotoilussa on hyödynnetty tekoälyä, mutta allekirjoittanut on tarkastanut jokaisen ajatuksen ja todennut: kyllä, tätä mieltähän minä olen. Turha teidän on lukea Jounin insinöörikapulaa, kun vaihtoehtona on lähes Ruuneperin vertoja vetävää proosaa.)
Miksi koodari lähtee eduskuntaan: Valtion rikkinäinen arkkitehtuuri kaipaa stressitestiä ja realismia
Kun järjestelmä kaatuu tuotannossa, syy ei yleensä ole huonossa tuurissa. Syy on huonossa arkkitehtuurissa, puuttuvassa stressitestauksessa ja siinä, että tilaaja ei ole ymmärtänyt, mitä on ostamassa.
Olen rakentanut ohjelmistoja ja backend-arkkitehtuureja 25 vuotta. Työskentelen päivittäin tekoälyinfrastruktuurin parissa ja näen aitiopaikalta, miten teknologia muuttaa työtä ja taloutta. Samalla katson sivusta, kuinka Suomen valtiota ja lainsäädäntöä johdetaan tavoilla, jotka saisivat jokaisen järjestelmäarkkitehdin kauhun valtaan.
Siksi olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2027 Helsingissä Liberaalipuolueen riveissä. En hae uraa politiikan kabineteista, vaan tulen tuomaan päätöksentekoon insinöörimäistä realismia, tilivelvollisuutta ja tervettä järkeä.
Tässä ovat neljä konkreettista havaintoa siitä, mikä valtion järjestelmissä on rikki – ja miten ne korjataan.
1. Yrittämisen rangaistusmalli: YEL tuhoaa kasvun ennen ensimmäistäkään euroa
Nykyinen YEL-malli on rakennettu kuristamaan yritystoiminta heti syntymähetkellä. Jos kolme asiantuntijaa jättää aiemman mediaanipalkkaisen työnsä perustaakseen startupin, eläkeyhtiö voi määrätä heille YEL-maksut aiempien verotietojen pohjalta.
Tämä tarkoittaa perustajatiimille helposti yli 30 000 euron vuosittaista kassavirtaloukkua pelkästä yrityksen olemassaolosta – aikana, jolloin jokainen euro pitäisi sijoittaa tuotekehitykseen ja kasvuun.
Nopeana laastariratkaisuna YEL-maksut on sidottava heti oikeasti todellisiin, reaaliaikaisiin tuloihin. Jos perustaja ei pysty alussa nostamaan yrityksestä palkkaa (viime kuussa 0 € tuloja), myös YEL-maksujen on oltava nolla euroa. Tämä on teknisesti täysin mahdollista ja triviaalia toteuttaa tulorekisterin avulla, aivan kuten TyEL toimii palkansaajilla jo nyt.
Pidemmällä aikavälillä tarvitaan kuitenkin koko eläkejärjestelmän perusteellinen remontti. Sekä YEL että TyEL on rakennettu menneen maailman oletukselle ikuisesta väestön- ja talouskasvusta. Pelkän laastaroinnin sijaan eläketurva on tulevaisuudessa avattava laajemmalle uudistukselle ja siirryttävä kohti aitoa sijoituspohjaista mallia, jotta nuoremmat sukupolvet eivät jää pelkiksi menneiden lupausten maksumiehiksi.
2. Työmarkkinoiden spämmäys: Lakien stressitestaus puuttuu
Koodarina opin nopeasti perussäännön: se, mikä toimii tuhannella käyttäjällä, kaataa palvelimen miljoonalla käyttäjällä. Siksi järjestelmät stressitestataan aina ennen julkaisua.
Poliittisessa päätöksenteossa tätä konseptia ei tunneta.
Kun edelliset ja nykyiset hallitukset loivat työttömille ja osa-aikatyöllisille pakollisen hakuvelvoitteen, työmarkkinoihin kohdistettiin poliittinen spämmihyökkäys. Avoimiin työpaikkoihin tulvii arviolta miljoonia pakotettuja hakemuksia kuukaudessa. Rekrytoijat hukkuvat tähän spämmiin, oikeat hakijat eivät tule nähdyiksi, ja työnvälitys lamaantuu.
Poliittisille päätöksille on tuotava stressitestaus: jos sääntely aiheuttaa markkinoille kohtuuttoman rasitteen, sitä ei pidä viedä lainsäädäntöön.
3. Tekoälyrealismi: Loppu scifi-kielloille, taikasauvoille ja tekoälyveroille
Julkinen tekoälykeskustelu velloo tällä hetkellä vaarallisissa ääripäissä, joissa ammattitaito loistaa poissaolollaan:
- Scifi-kiellot: Vaatimukset supertekoälyn (ASI) kieltämisestä lakipykälillä ovat täyttä utopiaa. Teknologinen kehitys ei pysähdy Suomen rajoille tai Eduskuntatalon portaille. Ainoa todellinen suoja kehittyvää tekoälyä vastaan on oma korkea osaaminen ja kyky rakentaa vastineita – ei luovuttaminen etukäteen.
- Taikasauva-ajattelu: Puheet siitä, että tekoäly korjaa hetkessä julkisen talouden ilman kovia rakenneuudistuksia, johtavat vain uusiin kalliisiin IT-katastrofeihin. Tekoäly ei ole taikasauva. Se on työkalu, joka toimii erinomaisesti kapeissa, toistuvissa rutiineissa (kuten hakemusten esitarkastuksissa ja tiedonhaussa), kunhan arkkitehtuuri on kunnossa.
- Tekoälyvero: Ehdotukset tekoälyn ja automaation verottamisesta ovat varmin tapa tuhota Suomen kilpailukyky. Tällaista veroa on mahdotonta määritellä juridisesti ilman, että suuryritykset kikkailevat itsensä ulos ja lasku lankeaa suomalaisille yksin- ja pienyrittäjille. Tuottavuudesta ei pidä rangaista.
Samalla julkisen sektorin satojen miljoonien IT-hankinnoista on purettava kalliit toimittajaloukut (vendor lock-in). Julkisin varoin rakennettujen järjestelmien datan ja rajapintojen on oltava avoimia (API-first), jotta rutiinit voidaan automatisoida ketterillä työkaluilla viikoissa – ei vuosikymmenen jättimonoliiteilla.
4. Teot ennen puheita: Puolueveron piilotettu etuoikeus pois
En ole jäänyt odottamaan eduskuntavaaleja puuttuakseni valtion ja kuntien epäterveisiin rakenteisiin. Olen pannut alulle kansalaisaloitteen, jolla vaaditaan puolueveron vähennysoikeuden poistamista.
Tällä hetkellä kunnallisista ja alueellisista luottamustoimista puolueille maksettava luottamushenkilömaksu on verovähennyskelpoista. Käytännössä tavalliset veronmaksajat osallistuvat vanhojen puolueiden rahoitukseen veroalennusten kautta. Päättäjien etuoikeuksien ja veronmaksajien rahojen kuppaamisen on loputtava.
Suomi tarvitsee tervettä järkeä, ei sääntelyähkyä
Eduskunta on täynnä juristeja, ammattipoliitikkoja ja etujärjestöjen edustajia, mutta sieltä puuttuu ymmärrys siitä, miten kabineteissa tehdyt päätökset osuvat arjen todellisuuteen.
Suomi ei nouse veroja korottamalla, ihmisiä kyykyttämällä tai virastoja paisuttamalla. Suomi nousee sillä, että:
- Yrittäjille annetaan tilaa luoda uutta ja kasvaa ilman, että aloittamista rangaistaan heti ensimetreillä mielivaltaisilla maksuilla.
- Työmarkkinoilta poistetaan turha byrokratia, jotta työnhakijat löytävät oikeita töitä ja rekrytoijat oikeita tekijöitä ilman pakkohakemusten tulvaa.
- Veronmaksajien rahoja kohdellaan yhtä vastuullisesti ja tarkasti kuin oman yrityksen kassavirtaa.
Päätöksentekoon tarvitaan vähemmän poliittista jargonia ja enemmän käytännön tekijöitä, jotka osaavat korjata rikkinäiset rakenteet toimiviksi.
